#8 Humalan hakuista juomista

Taas mä tein sen. Taas mä join. Tälläkin kertaa tuo apina, aka poikaystävä, puuttui ja vei multa juomiset. Arrgh, pää räjähtää. En edes tiedä paljon kerkesi juoda, osa tuli kyllä ulos ja vieläki on vähän hupsu olo. Ei ole kyllä juomisen arvoista. Oon selannut tässä näitä scene tytyjen kuvia ja mulla tuli kamala ikävä erästä ystävääni, jota en ole nähnyt pitkään aikaan. Mitäköhän hänelle kuuluu?

Muistan kuinka tämä ystävä, Annika, oli ensimmäinen ihminen, jolle uskalsin kertoa viiltelystä. Pystyin istumaan Annikan sylissä t-paita päällä tämän silittäen arpiani. Annoin Annikan hoitaa mun omaa typeryyttä syntyneet syvät haavat kuntoon, annoin Annikan nähdä mun sisälle. Ja nyt. Mitä me ollaan? Kaksi lähes erilleen kasvanutta lasta, joilla vain sattuu olemaan tosi paljon yhteisiä muistoja. Mä muistan kuinka viime kesänä Annika muutti poikaystävänsä luo Vaasaan ja me erkanettiin. Me kasvettiin kauas toisistamme, Annika meni kihloihin miehekkeensä kanssa ja mä viiltelin yksin kotona. Mä muistan ne kaikki illat kun itkin ikävää, ei se ollut kyllä ainut syy miks mä itkin. Itkin myös sen takia, että olin palavasti rakastunut tuohon vaaleahiuksiseen tyttöön. Rakastin Annikaa, halusin elää loppu elämän Annikan kanssa. Mutta mä olin jo melkeen kahden vuoden ajan tukahduttanut nuo tunteet peläten, että tyttö lähtisi elämästäni niin kuin kaikki muutkin.

Nyt mä tiedän, ettei Annika ois lähtenyt. Me oltais rakastuttu toisiimme, me oltais suudeltu pitkän itkuhetken jälkeen ja oltaisiin maattu sylitysten katsomassa kauhuelokuvia. Me oltaisiin tehty kaikkea mitä me molemmat haluttiin tehdä. Syksyllä me nähtiin taas. Annika oli laihtunut, mä tiesin heti, että se oli anoreksia. Mä tiesin, että mun olisi pitänyt sanoa siitä heti, mutta mä en sanonut. Meni taas kuukausia ja mä eräänä humalaisena iltana kerroin Annikalle, että mä rakastan sitä. Mä kerroin sen ja sillon me suudeltiin, ei ehkä se oli ystäväpusu. Tai mun muisti ei pelaa oikeen, mutta se ei tuntunut enää samalle. Mulla oli poikaystävä ja Annikalla oli kihlattu. Se oli pelkkä kaveripusu vailla tunteita. Sillon mä viilsin taas. Anika värjäsi vähän ajan päästä hiukset punaisiksi ja mä laihduin. Annikakin laihtui. Me molemmat kutistuttiin. Molemmilla oli sama kierre, mutta mä retkahtelin ahmimaan. Ja oksentamaan ruuan. Annika ei tiedä siitä, mä tiedän Annikan anoreksiasta, mutta se ei tiedä, että mulla on tosi paha olla.

Annika tuli koko kesäksi mun kotikylään ,mutta mä olen poikaystävän luona. Mä haluaisin nähdä Annikan ja kertoa kuinka paljon mä sitä rakastan ystävänä. Haluaisin kertoa siitä mitä mun sisällä on ja miltä musta tuntuu, mutta en mä usko, että ikinä kerron. Mä olen vaan mä ja Annikalla on omat ongelmat. Äsh, nukkumaan humalaa pois.

Mulla on niin kamala ikävä vanhaa kunnon Annika ja Noru hetkiä. Mulla on ihan kauhee ikävä.