#7 poikaystäväni on terapeuttini

Tässä joku ilta oli kamala olo. Illalla ja illalla, kello kolme aamuyöllä. Itkin ja itkin, kunnes poikaystävä heräsi ja kyseli, mikä on ja minähän vuodatin. Vuodatin kuinka takaisin lukioon meno ahdistaa, kuinka masennus vie kaikki voimat ja se kuinka en yhäkään ole sopeutunut niin kovaan opiskelurytmiin mitä koulussa on.

Poikaystävä sitten kysyi, miksen jättäisi sitä kesken?
No perusteluja riitti. Ensiksi, olen luvannut poikaystävälleni, että ensi  vuonna hänestä tulisi parini wanhojen tansseihin, toiseksi kerroin kuinka kaikki olisivat minuun pettyneitä, jos jätän lukion kesken. Tähän väliin sain kysymyksen, että kuin niin? No tietysti sillä, että isäpuoleni haluaa, että kaikki lapset ovat ylioppilaita. Poikaystävä sitten kertoi, että mieluummin mun terveys kuin wanhojen tanssit.

Mä vasta siinä havahduin, että joo. Ei kukaan pidä mua paskana vaikka oman terveyden vuoksi pitäisinkin vähän taukoa opiskelusta. Jos mä en pysty, niin en pysty. Ei sille nyt just mitään voi. En ole nyt oneksi moneen päivään oksentanut laihdutus tarkoituksessa, johtunee siitä, että olen liikkunut nyt monena päivänä putkeen monta monta monta tuntia. Ajatella, että tänään olin sateessa Linnanmäellä 11:30-17:30.

Tämä ilta on mennyt ihan plörinäksi. Piti ottaa kumppanin kanssa vaan pari lasia pepsi+ufoshottia, mutta ei se pariin jäänyt. Pakko sitä oli taas kipata naamaan niin paljon, että tuo makuutti mut melkeen tunniksi ja nyt on kauhee olo. Miksi mä taas tein näin. En oo viiltäny, en oksentanu, mutta nyt palaa sitten alkoholi. Taas.
Äsh. Pitää muistaa, ettei sitäkään saa juoda liikaa.

Huomenna saan nukkua niin pitkään kuin pystyn, en jaksa nousta. Väsyttää jo nyt. Mä taidan mennä koittaa koisaamaan. Öitä. ♥