#18 Mua ahdistaa olla minä.

Läskiläskiläskiläskiläskiläskiläski. Mulla on niin paha olla. Mä en jaksa tätä paskaa enää. Mä oon niin väsynyt ja turhautunut siihen, etten voi olla normaali. En halua apua, mutta en halua olla sairas.
Haluan vaan elää normaalia elämää ilman, että yhtään kukaan puuttuu siihen. Lähentelen jo kohta tavoitepainoani joka on 50kg. Se on saavutettava tämän vuoden puolella. Ihan pakko.

Ouluun lähtö siis torstaina, joten saatanpa muutamat kivat kimpsut ja kampsut sieltä mukaani tempaista. Ainakin uudet hiusvärit ja vähän meikkejä väsyneen naaman parantamiseen. Mä niin haluaisin muokata mun tyylin kauniiksi, mutta en uskalla käyttää farkkuja, koska näytän niissä yksinkertaisesti erittäin läskille.

Siinä olisi jotain vaatteita mitkä kuvaisi sitä tyyliä mitä rakastan.

Olisi niin kiva omistaa vartalo jossa ei hävettäisi käyttää tiukkoja vaatteita. Oon ajatellut, että pitää ruveta liikkumaan ihan tosissaan ja laihduttamaan. En aio laihduttaa kuin siihen asti, että näytän hyvälle. Vaikka kuka sanoisi mitä, mulla on oikeus olla tyytyväinen itseeni ja tehdä sen eteen mitä vain. Mua ahdistaa olla minä. Ehkä mä vaan rupean muuttamaan mun tyylin siihen mitä rakastan?

Te tartuitte toisiin nyt niin kuin kieli kylmään rautaan Nyt mä ajattelen ja ääneen sanon sen, että sut on kevyempi kantaa hautaan Sut on kevyempi kantaa hautaan

#17 Koeviikko vei musta mehut

Nyt on ollut into kokonaan poissa kirjoittelusta ja vähän kaikesta muustakin. Anteeksi tämä siis. En ole uskaltanut kellekään yhäkään kertoa syömisvammailusta ja alkaa tuntuta sille, ettei kannatakkaan. Laihtunut olen kyllä nyt taas pari kiloa, mutta kuitenkin. En halua huolestuttaa ja vaivata muita sillä, että en osaa syödä niin kuin normaalit ihmiset, eihän se niiden syy ole.

Syömiset on taas menneet 1-3 kertaa päivässä + pakolliset kahvit. Kaipaan jotain muutakin elämää kuin tämä maalaiskylä. Olisi edes jotain tekemistä, mutta kun ei niin ei. Mä kyllä aloitin vitamiinien syönnit tai no juonnit, kun ovat jauhemaisia veteen sekoitettavia. Se oli aika huono idea, niissä on kaloreita, joten ne menevät aina yhdestä ruoasta. Joskus mun koko päivän annos koostuu neljästä lasillisesta vitamiinijuomia...

Meillä alkoi uusi jakso ja wanhojen tanssit. Ei innosta ollenkaan, arpiset kädet ja läski minä liikkumassa sirojen ja ihanien tyttöjen seassa. Mulla on siellä niin ahdistunut olo. Tuntuu, että kaikki tuijottaa mua ja nauraa mulle. Olenhan mä aika kömpelö ja erotun massasta, mutta ei se tunnu silti kivalle. Eikä ne oikeasti varmaan mulle naura, mutta siltä se tuntuu. Tää kaikki saa mun pään sekaisin.

Olen nyt dumpannut LANU-henkilön julmasti jo niin monesti, että ihan hävettää kun pitäisi taas uskaltaa laittaa viesti, etten taaskaan pääse keskusteluun. Olen nimittäin lähdössä pitkästä aikaa ostoksille! Enkä mä haluaisi missata sitä tilaisuutta keskustelun takia. Tiedänhän minä sen, että pitäisi puhua, mutta kun en osaa enää. Jotenkin kaikki on taas mennyt pahemmaksi.

Syy miksi olen jättänyt keskustelut on se, että en ole jaksanut nousta sängystä. Luin koeviikolla ahkerasti kokeisiin ja oon niin ylpeä itsestäni! Sain terveystiedon ja filosofian kokeista 7+! En odottanut noin hyviä numeroita (ottaen huomioon, että mä en oikeasti jaksa opiskella täysillä). Koeviikko vei musta kaikki mehut ja oon yhä ihan uupunut ja näytän siltä kuin oisin valvonut kaksi viikkoa putkeen. Tuntuukin vähän sille. Koetan nyt kunnostautua tämän bloginkin kanssa, mutta älkää odottako ihmettä.