Minä
Olen pian 17-vuotias lukiota käyvä tyttö metsästä. Ei sentään. Vaan ihan pikkuisesta tuppukylästä. Käytän nimimerkkiä DepressiUnicorn, mutta mua voi kutsua kyllä myös Hattaraksi. (eh, lempinimet...)
Sairastan vakavaa masennusta ja jonkinlaista syömishäiriötä, jota ei ole ikinä diagnosoitu tai otettu vakavasti perusteilla "tuo on ohi menevää ethän sinä ole alipainoinenkaan"..
Masenuns on minulla roikkunut jo monta monituista vuotta (ensimmäinen masennustesti tehtiin seitsemännellä luokalla ja sain siitä 18 pistettä.) Nykyään kiikutaan jo yli 20. Olen viillellyt seitsemänneltä luokalta, mutta nyt olen ollut ilman syyskuusta asti! Mittani ovat 160/58 eli "normaalit". Maha on kylläkin iso ja jalat läskit. Oksentelen silloin tällöin. Bulimian tapainen, mutta en ahmi, pikemminkin paastoan, jos mahdollista. Mikälie.
Myös jonkinasteinen sosiaalisten tilanteidenpelko minulla on, sekä paniikkihäiriö mitä oltiin rupeamassa diagnosoimaan paremmin, mutta psykologi käynnit jäivät tauolle kesäksi, koska olin niin paljon reippaampi.
Käyn siis koulussani LANU-henkilön kanssa juttelemassa. En uskalla siellä oikein mitään kertoa, pelottaa liikaa, että tulee ongelmia tai muhun petytään.
Seurustelen ylihuolehtivan miehenalun kanssa. Meillä tulee vuosi täyteen elokuussa. Perheeseeni kuuluu äiti, minä, isäpuoli ja veljet. Ei lemmikkejä.
Blogista
Päiväkirjan tapainen avautumispaikka elämän synkistä ja ehkä ei niin synkistä hetkistä. Valitusta, murehtimista, pohtimista ja masentelua. Kerrassaan synkkäpaikka. Toivottavasti, joku edes viitsii lukea. Kirjoittelen silloin kun siltä tuntuu, eli n. kerran pari viikossa. Joskus enemmän, joskus vähemmän. Kiitos. Liittykää lukijoiksi ja kertokaa vähän teidänkin tarinoita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti