#14 Hmmgh tumblr:in kauniit naiset

Mä olen laihtunut. En siis ikinä ole ollut alipainoinen, mutta lihoin aika paljon ahmimisvaiheessa. Se mun terve normipainoni on taistellut n. 57kilossa. Siitä se nousi sen pari kiloa, eli pyörittiin 59-60 ja se oli niin hirveen paljon. Oon onnistunut tässä ja edellisessä kuussa laihtumaan semmoset viisi kiloa! Oon itestäni oikeestaan tosi ylpeä.

Kuulun semmoseen anoreksia kik-ryhmään, jossa on mun lisäksi 8 muuta tyttöä jotka painii syömishäiriön kanssa. Eihän mulla ole anoreksia diagnoosia, vaan epätyypillinen laihuushäiriö, kun enhän mä ole alipainoinen ja tälleen. Oon "normipainoinen". Eli ne tarkoittaa, että mä olen läski. Muistan kun ensimmäisen kerran kerroin mun laihtumisesta LANU:lle ja se sanoi, etten mä kyllä niin lihavalle näytä mitä mä sanoin tuntevani. "Niin lihavalle".

Eli lihavalle joka tapauksessa. Mä masennuin siitä aika paljon. Mutta nyt mä olen onnistunut laihtumaan. Mä oon onnistunut laihtumaan tosi paljon! Painan nyt 55kiloa ja se oli syyskuun tavoitepaino, ensi kuun tavoitepaino on 50kg. Siitä katotaan rauhallisesti sitten eteenpäin.

Mä haluaisin olla tosi kaunis. Tumblr on tosi paha paikka, siellä on joku maailman kauneimpien tyttöjen kokoontuminen mun etusivulla. HNNNGH. Mä toivoisin voivani olla yhtä kaunis ja laiha kuin ne tytöt. Mua harmittaa olla tämmönen ruma ja tavallinen. Enhän mä voi myöntää, ettei mulla ole itsekunnioitusta vaan oon omasta mielestä täysi nolla. Mutta sitten kun saan laihutettua tarpeeksi, niin musta tulee kaunis. Silloin kaikki kattoo mua ja kadehtii, tai ei ehkä kadehdi, mutta ainakin joku pitäisi mua kauniina.

Mua masentaa vaan niin paljon. Tää blogikin on ihan kuollut. Huomenna alkaa koulu 9:55, mutta minäpä joudunkin menemään LANU:lle 9:00 ja tottakai tuun ekalle tunnille myöhässä viisi minuuttia vähintään. Se on aina yhtä kamaa kun joutuu koputtamaan ovelle ja koko luokka tuijottaa. Mä ojennan mun lapun ja ope kattoo sanat "nuorisopsykiatria" jaa hullu. Mä oon varma, että ne pitää mua hulluina.

#13 Mitä jos sä pitäisit syömispäiväkirjaa?

Olin viikonlopun poikaystävällä. Oli ihan hauskaa, mutta lähtö otti taas aika raskaalle. Psykologin keskustelut on ollut viimeisimmän kerran toissaviikolla ja tuli puhetta mun ruokailutottumuksilla. Ei kuulema ole mitkään maata muulistavat.

Sain tehtäväksi pitää ruokapäiväkirjaa viikon ajan ja nyt olenkin listannut asioita hullunkiilto silmissä. Määrät tuntuu hirveiltä, vaikkei ne sitä kyllä loogisesti ajateltuna ole. Musta vaan näyttää tosi pahalta jos on jopa kaksi lämmintä ateriaa päivässä, hyi. Paino on laskenut taas vähän, onneksi. Poikaystävä ei kiinnittänyt mitään huomiota, joten ehkä sitä ei huomaa vielä eli on jotain ylimääräistä mistä pudottaa. Ei tunnu kivalta ajatukselta olla lihava.

Musta on tosi typerää pitää ruokapäiväkirjaa, ei se oo hyvä idea. Ahistaa vaan kun pitää listata syömiset, oon laittanu ruokia vähän yläkanttiin, ettei se huolestu musta ja passita lekuriin. En haluu ruveta säätämään mitään turhaa, pudotan vielä pari kiloa ja se siinä. Haluan olla itseeni tyytyväinen ja se vaatii vielä muutaman kilon tiputusta.

Haaveilen tällähetkellä uudesta tukasta ja haluaisin värjätä pään pinkiksi, mutta ei ole intoa ruveta poistamaan vanhaa väriä päästä. On ollut vähän kiirettä lukiossa, kielet menee taas tosi heikosti, mutta muuten menee ihan ok. Poissaoloja on jonkun 8 päivän ajan, joten ei hirveästi.

Psykologi ehdotti mulle taas hoitokokousta äidin kanssa, mutta se tuntuu ihan mahdottomalta ajatukselta. En mä aio mitään valitusrinkiä tehdä, missä voidaan puida miten huono tytär mä oikeastaan olen. Ei mulla ole oikeita ongelmia nimeksikään. Keskittyköön niihin, jotka apua oikeasti tarvitsevat. Tuntuu niin väärälle, että vaikka mä viiltelen ja välillä vähän paastoan niin mun ongelmat otetaan hoitoon, mutta on monia joista huomaa päällepäin, ettei niillä ole kaikki oikeasti hyvin. Mun ongelmat tuntuu muihin verrattuna ihan mitättömiltä ja ihan niin kuin valittaisin siellä turhasta.

Oon nyt monena yönä nähnyt tosi paljon painajaisia, mutta kai ne ohi menee. Toivottavasti.