#10 Jos mä kuolen nuorena

Koulu alkoi tosiaan tämän viikon maanantaina, tai no oikeastaan se alkoi jo viime viikon torstaina, mutta otin vähän omaa lomaa. Maanantain koulupäivä oli yhtä tuskaa, samoin tiistai. Olen ollut yt joka päivä ihan käsittämättömän väsynyt, jokainen päivä on vienyt voimia hirveästi. Kouluruokailu on tunout mahdollisuuden skipata yksi ruokailu taas vähemmälle ilman mitään huomaamista.

Aamupalaksi on uponnut puolikuppia kahvia, koulussa vettä ja tänään ikäväkseni söin ruisleivän ja kotiin tultua voin sanoa, että oli koulussa eväät niin ei välipalaakaan vahdita. Mahtavaa!
Illaksi vetäydyn aina omaan huoneeseen ja vaan makaan, paitsi nyt kun Jesse on täällä niin oon joutunut koulun jälkeenkin olemaan sosiaalinen. Illalla kun muu perhe on syönyt lämpimän ruoan voin itse ottaa pikkunokareen ruokaa ja iltapalaksisitten hedelmää ja jotain vastaavaa. Oon toki antanut itselle luvan syödä, jos tulee nälkä, muttei sitä ongelmaa ole vielä ollut. Viikonloppu menee varmaan taas ahmiessa.

Keskiviikkona oli sitten LANU-aika ja keskustelu meni miten meni. Lähdin kesken ruosin tunnin ja sain jälleen osakseni joko sääliviä tai ihmetteleviä katseitä, en osannut tulkita eikä oikein kiinnostanutkaan.
Odottelin aikani, että mut noudettiin opettajainaulasta, sama huone, sama mies ja sama hämmentävä hiljaisuus.

Lanu: Miten sun kesä on mennyt?
Minä: Siinä kai tuo...
L: Eli?
M: No oon ollu Jessellä ja se on ollu meillä, kävin mä töissäkin.
L: Aijaa missä sä olit töissä?
M: Päiväkodilla vaan...
L: No oliko kivaa? Vai oliko lähtö töihin ihan hirveetä?
M: No oli se ihan kivaa, olin vaan väsynyt.

- Tässä on jotain turhaa jaarittelua kesän kulumisesta ja vanhoista jutuista, kuten mekon pukemisesta juhliin ja viiltelyarpien häpeilystä. -

L: Entä miten sulla on nyt menny koulu? Ootko jättänyt tulematta ahdistuksen takia?
M: No en mä tullut viime viikolla ollenkaan, tulin vasta nyt.
L: Miksi?
M: Oli vähän ohjelmaa, en ollu kotona.
L: No miten sä koet tän lukion alotuksen taas? Onko sua masentanut?
M: Ahistaa aika paljon, oon mä kerran viiltäny.
L: Eikö ne viimeksi puhutut jutut autanu? (aka piirrä tai kirjota tunteet tai lähde lenkille)
M: No ei, tai en mä tiiä. En mä jaksanu enää ees kokeilla.
L: Sovitaanko, että kerrot miten masennus vaikuttaa sun elämään ja kirjotat niistä jotain ylös ja tuot ne ens kerralla tänne?
M: Joo vaikka

- Aika pian aika olikin lopussa ja sovittiin aika kahen viikon päähän maanantaille, en tiiä miten tuun pärjäämään sinne asti ilman viiltämistä, kun Jessekin lähtee niin ei oo mitään syytä olla viiltämättä.. -