Syömiset on taas menneet 1-3 kertaa päivässä + pakolliset kahvit. Kaipaan jotain muutakin elämää kuin tämä maalaiskylä. Olisi edes jotain tekemistä, mutta kun ei niin ei. Mä kyllä aloitin vitamiinien syönnit tai no juonnit, kun ovat jauhemaisia veteen sekoitettavia. Se oli aika huono idea, niissä on kaloreita, joten ne menevät aina yhdestä ruoasta. Joskus mun koko päivän annos koostuu neljästä lasillisesta vitamiinijuomia...
Meillä alkoi uusi jakso ja wanhojen tanssit. Ei innosta ollenkaan, arpiset kädet ja läski minä liikkumassa sirojen ja ihanien tyttöjen seassa. Mulla on siellä niin ahdistunut olo. Tuntuu, että kaikki tuijottaa mua ja nauraa mulle. Olenhan mä aika kömpelö ja erotun massasta, mutta ei se tunnu silti kivalle. Eikä ne oikeasti varmaan mulle naura, mutta siltä se tuntuu. Tää kaikki saa mun pään sekaisin.
Olen nyt dumpannut LANU-henkilön julmasti jo niin monesti, että ihan hävettää kun pitäisi taas uskaltaa laittaa viesti, etten taaskaan pääse keskusteluun. Olen nimittäin lähdössä pitkästä aikaa ostoksille! Enkä mä haluaisi missata sitä tilaisuutta keskustelun takia. Tiedänhän minä sen, että pitäisi puhua, mutta kun en osaa enää. Jotenkin kaikki on taas mennyt pahemmaksi.
Syy miksi olen jättänyt keskustelut on se, että en ole jaksanut nousta sängystä. Luin koeviikolla ahkerasti kokeisiin ja oon niin ylpeä itsestäni! Sain terveystiedon ja filosofian kokeista 7+! En odottanut noin hyviä numeroita (ottaen huomioon, että mä en oikeasti jaksa opiskella täysillä). Koeviikko vei musta kaikki mehut ja oon yhä ihan uupunut ja näytän siltä kuin oisin valvonut kaksi viikkoa putkeen. Tuntuukin vähän sille. Koetan nyt kunnostautua tämän bloginkin kanssa, mutta älkää odottako ihmettä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti